Mikä tekee elämästä mielekästä?

6.10.2017

Mielenterveysongelmat ovat yleistymässä länsimaissa niin nuorten kuin aikuisten parissa. On arvioitu, että jopa joka neljäs nuori kärsii jossain vaiheessa mielenterveyden häiriöistä. Mistä tämä johtuu, ja mitä voimme tehdä mielenterveyden edistämiseksi?

 

Mielenterveys voidaan määritellä kyvyksi osallistua yhteiskuntaan ja luoda toimivia sosiaalisia suhteita. WHO:n määritelmän (2013) mukaan mielenterveys on hyvinvoinnin tila, jossa ihminen pystyy näkemään omat kykynsä ja selviytymään elämään kuuluvissa haasteissa sekä työskentelemään ja ottamaan osaa yhteisönsä toimintaan.

 

Masennushäiriöt ovat kansanterveyden kannalta keskeisin mielenterveyshäiriö ja yksi suurimmista kansanterveysongelmista Suomessa kaikki sairaudet mukaan lukien.*

Mielenterveyden järkkyessä syitä voidaan etsiä biologiasta (aivokemiallinen epätasapaino), taloudellisesta tilanteesta (köyhyys) tai perhetilanteesta (parisuhdeongelmat, lähiomaisen menettäminen, lastenkasvatuksen vaikeudet). Nämä ovat kaikki olennaisia elämän osa-alueita, joiden toimivuus luo välttämättömän perustan mielenterveydelle – ja hyvälle elämälle. Puhutaan myös mielenterveystaidoista, joita ovat muun muassa elämänhallintaan ja vuorovaikutustaitoihin liittyvät kyvyt.

 

Tavallaan koko kysymys elämän mielekkyydestä on ylellisyyttä, jota vielä sata vuotta sitten aamusta iltaan työskentelevällä kuuden lapsen perheenisällä tai -äidillä ei ollut – eikä sitä ainakaan mietitty kulmasohvalla keskuslämmityksen hehkussa. Elintason noustessa materiaaliseen selviytymiseen liittyvät ongelmat helpottivat, mutta niiden takaa paljastui joukko ehkä vielä vaikeampia kysymyksiä, joita nykyajan ihminen kysyy: Mitä minä nyt teen? Mikä on hyvää elämää? Ja miten minun valintani vaikuttavat ihmisiin toisella puolella maailmaa?

 

Elämän mielekkyys ei nouse automaattisesti siitä, että elämän rakenteet toimivat, tai edes siitä, että ihminen on oppinut kykyjä ja tekniikoita, jotka auttavat selviytymään arjen hankaluuksista. Tarvitaan jotakin erityistä tarkoitusta tai tehtävää, jonka ajatteleminen motivoi ja joka tuottaa tunteen elämän merkityksellisyydestä. Tällaiseen työhön hakeutuu mielellään, ja sitä tahtoo tehdä aina kun mahdollista. Ei olekaan ihme, että erilaiset itseapuoppaat ja elämäntapavalmennukset ovat keränneet suosiota samaan aikaan, kun kokemus elämän mielekkyydestä on vähentynyt yhteiskunnassamme.

 

Tavoitteellinen tekeminen on palkitsevaa, myös biologisesti – aivomme palkitsevat meidät hyvää olo tuottavilla välittäjäaineilla (kuten dopamiinilla) etenkin silloin, kun olemme hakeutumassa kohti jotain tiettyä päämäärää. Jos elämässä ei ole mitään, mitä tavoitella, masentuminen on todennäköistä. Pienenkin päämäärän asettaminen toimii kuitenkin motivoivasti. Yksi vaatimaton askel kohti uutta päämäärää voi muuttaa merkittävästi sitä, miten kokee oman elämänsä ja mahdollisuudet vaikuttaa siihen.

 

Itsensä toteuttaminen on tehokas lääke masennukseen. Jollekin itsensä toteuttaminen voi tarkoittaa hyvin hoidettuja velvollisuuksia, toisen on päästävä luomaan jotain uutta voidakseen tuntea olevansa elossa, kun taas kolmannelle merkitystä tuo ennen kaikkea toisten auttaminen.

 

Oman elämänsä tarkoituksen löytämiseen ei ole valmista karttaa. Itsensä tunteminen auttaa rajaamaan pois huonoja suuntia, mutta miten ihminen löytää päämääränsä? Varmasti jokainen hyötyisi henkilökohtaisesti elämänohjauksesta jo nuorena, mutta viimeistään aikuiselämän kynnyksellä. Jos tähän keskityttäisiin ajoissa, monta masennusta, laiminlyötyä ihmissuhdetta ja itsemurhaa voitaisiin välttää. Olisi olennaista keskittää nuorten huomiota siihen, mikä tekee elämästä mielekästä ja kuinka sitä voi ja kannattaa tavoitella.

 

Mutta kuka sitä voi opettaa – tulisiko sen olla vanhempien, opettajien vai ehkä uskonnon tehtävä? Nuori kaipaa elämälleen tarkoitusta, ja on valmis tarttumaan siihen, kunhan sellainen tarjotaan.

 

*Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2017)

 

 

 

 

Please reload

Esillä nyt
<